A Grain Of Wheat Ministries

Lue Verkossa
Hengellinen Auktoriteetti

JOKAISEN MIEHEN PÄÄ

Osa 5

Hengellinen Auktoriteetti, kirjan kirjoittanut David W. Dyer

A "Grain Of Wheat" Ministries publication

Kirjan kirjoittanut David W. Dyer

ALKUSANAT

Osa 1: KAKSI AUKTORITEETTILAJIA

Osa 2: KOORAHIN KAPINA

Osa 3: PALAVA PENSAS

Osa 4: PALVELIJAN MUOTO

Osa 5: JOKAISEN MIEHEN PÄÄ(Nykyinen Osa)

Osa 6: RUUMIIN PÄÄ




Osa 5: JOKAISEN MIEHEN PÄÄ

Monet kristityt nauttivat Jumalan sanan lukemisesta kun he etsivät sitä, mitä Jumala on tehnyt ja tulee tekemään heidän hyväkseen. He etsivät Jumalan rikkauksia, joihin heillä on pääsy uskon kautta. Tällainen etsiminen on ihanaa. Aika, joka käytetään Herran läsnäolossa Hänen sanaansa mietiskellen, ruokkii meitä hengellisesti, saaden meidät kasvamaan. Kun kasvamme, meissä alkaa muotoutua ymmärrys siitä, että maailmankaikkeus ei ole ihmiskeskeinen. Kun kristitty kypsyy, hän alkaa ymmärtää, että hänet tehtiin Jumalaa varten ja että Jumala ei ole olemassa pelkästään hänen hyödykseen.

Ehkä vielä syvämerkityksellisempää kuin oppia, mitä Jumala voi tehdä ja tulee tekemään hyväksemme on pohtia sitä, miksi Hän ensinkään loi meidät. Mahdollisesti meille olisi suurta hyötyä, jos ymmärtäisimme enemmän Hänen jumalallisista aikeistaan ihmiskuntaan liittyen. Esimerkiksi syvempi ilmestys Jumalan tarkoituksista luodessaan sellaisen olennon kuin ihminen, voi suuresti auttaa meitä ymmärtämään työtä, jota Hän tekee meissä ja meidän kauttamme. Kun tiedämme, miksi meidät tehtiin, meidän on epäilemättä helpompi ymmärtää Jumalan tahto elämällemme. Vastaavasti, kun olemme varustetut tällä tietämyksellä, pystymme helpommin käymään läpi ahdistukset ja koettelemukset, joita Hän käyttää päämääriensä saavuttamiseksi. Tämä mielessä pitäen, tutkikaamme yhdessä muutama Raamatun kappale.

Kun Jumala teki ihmisen Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, Hän sanoi: ”vallitkoot he” (1.Moos.1:26). Se paljastaa jotakin. Luojamme teki meidät kuvakseen ja kaltaisekseen olemaan hallitsijoita.; vallitsemaan maata. Osa Hänen tarkoitustaan oli, että ihmiset olisivat enemmän kuin palvelijoita. Heidän tuli olla kuningasmaisia hallitsijoita vasta luodussa maailmassa. Toisessa kohdassa psalmin kirjoittaja Daavid, epäilemättä mietiskellen juuri tätä totuutta, huudahtaa: ”niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen? Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal’olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle” (Ps.8:5-7). Kun joku kruunataan [”seppelöidään”, ilmaus, jota käytetään suomalaisessa 1933/38 käännöksessä; suom.huom.], se kertoo kuninkaallisuudesta ja kuninkuudesta. Se puhuu auktoriteetista ja hallitsemisesta. Ja kuka on tehnyt tämän ihmiselle? Jumala itse on asettanut ihmisen tähän asemaan, hallitsemaan luomakuntaansa! Tämä ei ole mikään pieni huomio. Kaikkivaltias Jumala on tehnyt ihmisen, kruunannut hänet kirkkaudella ja kunnialla ja sitten asettanut hänet hallitsemaan maailmaa.

Tätä suunnitelmaa ei paljasteta ainoastaan Vanhassa Testamentissa, vaan myös Uudesta Testamentista havaitsemme, että se on Jumalan perimmäinen suunnitelma. Meidän tulee tulla, Kristuksen työn kautta ”kuningaskunnaksi, papeiksi” Jumalalle (Ilm.1:6). Meidän tulee tulla ”hallitsemaan maan päällä” (Ilm.5:10). Meidän tulee tulla ”elämässä hallitsemaan” Jeesuksen Kristuksen kautta (Room.5:17). Nämä Raamatun kohdat eivät jätä epäilyksen häivää sille, että Jumalalla on tämä ihmeellinen tarkoitus ihmiselle. Kun Isämme loi meidät, Hänellä oli juuri tämä asia mielessään: että me hallitsisimme Hänen luomakuntaansa.

Mehän kaikki tiedämme, että Herra on maailmankaikkeuden ylimmäinen hallitsija. Hän istuu yhä taivaan valtaistuimella.

Lisäksi: Hän ei ole luopumassa tästä asemasta. Kuinka meidän tulee siis ymmärtää se, että Hän muotoili toisen olennon, samankaltaisen kuin Hän itse (Hänen kuvakseen ja kaltaisekseen), ja asetti hänet kuninkaaksi? On ilmeistä, että tätä ei tehty siksi, koska Vanhaikäinen on tullut vanhaksi ja on valmis jäämään eläkkeelle ja loi siksi korvikkeen. Ei, Herrallamme ei ole mitään aikomusta luopua maailmankaikkeuden hallinnasta. Hän ei aio jättää kaikkea meille.

JUMALA EI OLE SHOWMIES

Tämän mysteerin ymmärtämiseen täytyy liittyä osittain se, että Jumalamme ei ole ekshibitionisti. Jesaja julistaa: ”Totisesti, sinä olet salattu Jumala” (Jes.45:15). Se on osa Jumalallista luontoa. Luojamme luontoon kuuluu, että Hän ei tee asioita show-tyyppisellä, huomiota herättävällä tavalla, vaan pysyy salattuna. (Miten muuten tämä totuus heijastuu siihen työhön, jota sinä teet Hänen nimessään?) Jopa nykyinen luomakunta on esimerkki Hänen salaisesta työstään. Vaikka luomakunta paljastaa Hänet, niin vain ne, jotka ovat todella avoimia Hänelle, voivat nähdä sen. Samoin tässä ajassa tapahtuva kirkkauden työ (glorious work), jota Hän tekee lapsissaan, on salattu asia.

Näkymätön Jumala, maailmankaikkeuden luoja, on päättänyt pysyä taka-alalla ja ilmentää Itseänsä luomansa olennon, ihmisen, kautta. Tämä Jumala ilmensi Itsensä Kristuksessa Jeesuksessa kaksi tuhatta vuotta sitten. Nykyään Hän haluaa tulla ilmaistuksi monien lastensa kautta. Hän ilmaisee Itseään meille niin, että Hän voi ilmentyä meidän kauttamme maailmalle ja jopa näkymättömälle maailmankaikkeudelle. Tämä tulee olemaan totta myös tulevaisuudessa. Ne uskovat, jotka ovat uskollisia Hänelle, kruunataan kirkkaudella ja kunnialla ja asetetaan hallitsemaan Jumalan luomakuntaa.

Niinpä näemme, että Jumalamme tarkoitus on (ja on aina ollut) pysyä salattuna ja hallita luomansa edustajan kautta. Ihmisten, täynnä Jumalaa ja Hänen kontrollinsa alla, on tarkoitus ilmaista Hänen auktoriteettiaan maan päällä. Se ei ole heidän omaa auktoriteettiaan. He eivät päätä ja toimi oman tahtonsa mukaan. He ennemmin toimivat Jumalan Hengessä käyttäen Hänen auktoriteettiaan. Hän heissä hallitsee heidän kauttaan. Heidän on tarkoitus ilmaista sekä Hänen luontoaan että auktoriteettiaan.

Tämä ymmärrys, että Jumala aikoo hallita ja vallita ihmisen kautta, on täydellisessä sopusoinnussa sen kanssa, minkä olemme nähneet edeltävissä luvuissa. Ihmisen osa Jumalallisessa suunnitelmassa on olla astia, kanava, jonka kautta Jumalan auktoriteetti virtaa. Ihmisestä itsestään ei koskaan tule auktoriteettia, vaan hän yksinkertaisesti on kanava, jonka kautta yliluonnollinen auktoriteetti välitetään. Nyt on meidän valmistamis- ja koulutusaikamme. Jonakin päivänä pian Jumalan lapset ilmestyvät (Room.8:19). Ylistys Jumalalle Hänen ihmeellisestä suunnitelmastaan!

OLEMMEKO TODELLA ALAMAISIA?

Edellä olevissa luvuissa olemme keskustelleet siitä, kuinka Jumala käyttää ihmisiä auktoriteettinsa astioina. Hänen tahtonsa ilmennetään niiden kautta, jotka ovat läheisiä Hänen kanssaan ja avoimia Hänelle. Nämä miehet ja naiset ovat sitten Jumalallisen auktoriteetin kanavia ja palvelevat johtajina lauman joukossa. Tällaisten johtajien kautta Korkein voi johtaa Jumalan kansaa ja se voi liikkua sopusoinnussa Hänen kanssaan täyttääkseen Hänen suunnitelmansa.

Tämä ihmeellinen suunnitelma voi kuitenkin toimia vain yhdellä ehdolla. Jotta voimme vastaanottaa oikeaa hengellistä auktoriteettia toisiltamme, meidän kaikkien täytyy olla aidosti itse alamaisia Jumalalle. Hänestä täytyy tulla meidän ”päämme”. Kun polvemme ovat notkistuneet ja tahtomme taipunut niin, että olemme todella halukkaita tottelemaan Jumalaa kaikissa olosuhteissa, niin kykenemme kuulemaan Hänen äänensä puhuvan muiden kautta. Jos toisaalta salaa vastustamme Herran johtoa (etenkin, jos se on ristiriidassa omamme kanssa) tai emme vilpittömästi halua tietää Jumalan tahtoa, kaikki hengellisen auktoriteetin käyttö on turhaa. Kun ihmiset eivät voi tai halua olla alamaiset Jumalalle ja kuulla Häntä henkilökohtaisesti, niin he eivät mitä varmimmin ole koskaan alamaiset toiselle, joka puhuu heille hengellisellä auktoriteetilla.

Tämä on yhtä lailla totta, jos olemme yksi noista monista veljistä (tai sisarista), jotka eivät osaa kuunnella ketään toista. Tänä päivänä on monia kristittyjä miehiä, jotka sopivat tähän kategoriaan. He eivät yksinkertaisesti kykene olemaan tarpeeksi nöyriä vastaanottaakseen mitään toisen ihmisen kautta. Se on kolaus heidän ylpeydelleen. He kuvittelevat, että Jumala puhuu kaiken heille suoraan ”Hengen välityksellä” tarvitsematta käyttää ketään toista. Siksi ajatus siitä, että joku toinen opettaa tai ohjaa on heille vastakarvaan silitystä ja he alituisesti vastustavat kaikkea sellaista, mitä joku toinen veli saattaisi antaa heidän elämäänsä. He ovat kapinallisia veljiä, jotka saattavat antaa kristillisen vaikutelman, mutta eivät ole kovin avoimia Jumalan johdolle.

Tämä, rakkaat veljet ja sisaret, ei ole mikään vähäinen kysymys. Itse asiassa se on äärimmäisen tärkeä. Miksi Jumala asetti hallinnollisen auktoriteetin maan päälle? Hän teki niin, koska ihmiskunta oli haluton tottelemaan Häntä suoraan. Miksi Hän salli Israelin saada kuninkaan? Syy on se, että ihmiset eivät halunneet seurata Häntä (1.Sam.8:7). Ja miksi meillä on niin paljon inhimillistä, maallista auktoriteettia Jumalan seurakunnassa nykyään? Se on seurausta siitä, että uppiniskaiset, kapinalliset uskovat kieltäytyvät vastaamasta oikeaan hengelliseen auktoriteettiin.

Kun hylkäämme Jumalan sisäisen puheen, niin ainoa käytettävissä oleva vaihtoehto on ulkoinen kontrolli. Jos emme ole herkkiä Hänen Hengelleen, niin Hänen lakinsa täytyy nujertaa meidät. Tämä on ylen tärkeä totuus. Jollei kaikki meissä voi tulla sellaiselle paikalle, jossa koko olemuksemme on täysin alamainen Jumalalle, emme ole vielä valmiit kulkemaan Herran kanssa ja olemaan herkkiä hengelliselle auktoriteetille. Kun meiltä puuttuu tämä, meitä ohjaavat vain pinnalliset käskyt, ”Uuden Testamentin periaatteet”, ”hengelliset ohjenuorat” ja maalliset johtajat. Tällä tavoin saatamme saada aikaan jotakin, joka näyttää järjestyksessä olevalta, kurinalaiselta ryhmältä tai seurakunnalta, mutta siitä puuttuu olennainen aines: oikea, sydämestä lähtevä alamaisuus Herralle.

KAIKEN HERRA

Kun saatamme ihmisiä Herralle tai tulemme itse Kristuksen luo, meidän täytyy vahvistaa usein laiminlyöty totuus. Kun vastaanotamme Jeesuksen Kristuksen, meidän täytyy vastaanottaa Hänet sinä, joka Hän on. Entä kuka Hän on? Hän on HERRA. Hän on “ruumiin pää”. Hän ei ole vain Vapahtaja vaan myös Mestari. Lyhyesti sanottuna: Hän on maailmankaikkeuden ehdoton auktoriteetti. Siksi, jos olemme missään määrin haluttomia olemaan alamaiset koko olemukseltamme Hänen kontrollilleen, niin me vain leikimme Jumalan kanssa. Olemme tekopyhiä. Kunnioitamme Häntä sanoillamme, mutta sydämemme ei ole todella Hänen.

Puhuessamme alamaisena olosta Jeesukselle tarkoitamme tätä: Hänellä pitää olla lupa kontrolloida toimiamme, sanojamme, ajatuksiamme, tunteitamme, mielipiteitämme, toiveitamme ja kaikkia muita elämämme puolia. Tämä ei tarkoita, että me satunnaisesti teemme muutaman asian, joista Raamattu puhuu tai että emme tee muutamaa asiaa, jotka ovat sääntöjen vastaisia. Mistään tällaisesta pinnallisesta alamaisena olemisesta ei ole kyse. Jokaisen kristityn täytyy, ennemmin tai myöhemmin tulla sellaiselle paikalle, jossa hän tekee päätöksen avata jokainen sydämensä sopukka Jeesukselle ja antaa Hänelle täydellinen kontrolli. Tämä ei ole vaihtoehto. Se on olennainen osa todellista kristillisyyttä. Jollemme tee tätä ja ennen kuin teemme sen, emme todella liiku mihinkään hengellisesti. Jumala ei tee sisällämme koskaan mitään vasten tahtoamme. Siksi kaikki Hänen auktoriteettinsa vastustus meissä estää meidän hengellisen eteenpäin menemisemme.

Hengellistä kasvua ei voi tapahtua vastustelevassa uskovassa. Tunsin henkilökohtaisesti erään, joka uudestisyntyi, muuta ei koskaan todella avannut sydäntään Jumalan kontrollille ja tutkistelulle. Kahdenkymmenen vuoden ajan raivosi taistelu. Kahdenkymmenen pitkän vuoden ajan Jumala kutsui ja tämä henkilö torjui ajatuksen täydellisestä avoimuudesta Hänen Hengelleen. Sitten ihmeellisesti tuli päivä, jolloin Jeesus alkoi voittaa tätä lastaan. Vastustus alkoi murentua ja ilmeni uusi avoimuus Herralle. Portit avautuivat ja seinät sortuivat toivottaakseen tervetulleeksi sisään täydellisesti Herran Jeesuksen Kristuksen. Mikä muutos tapahtuikaan! Mikä ihmeellinen uusi hengellinen kasvu ilmeni! Tämä täysi, täydellinen antautuminen Jumalalle aloitti kokonaan uuden luvun tämän yksilön elämässä. Tapahtui uusi Jumalallisen elämän infuusio. Alkoi todellinen hengellinen edistyminen. Halleluja! Koskaan ei ole liian myöhäistä avata todella elämänsä Jeesukselle ja antaa Hänelle täydellinen kontrolli. Tämä on todellisen kristillisyyden alku.

Jos et muuten kasva hengellisesti tai olet samojen vanhojen ongelmien, syntien ja heikkouksien saartamana vuodesta toiseen, niin syy on tässä. Et ole vielä avannut olemustasi täydellisesti Jumalalle. Sinä salaa vastustat ja kieltäydyt antamasta Hänelle pääsyä jokaiseen sydämesi ja elämäsi osaan. Et halua, että tietyt luonteesi tai menneisyytesi puolet paljastetaan ja käsitellään. Vastaus on tietysti se, että teet sen, rehellisesti ja vilpittömästi uskon kautta. Tee koko olemuksestasi elävä uhri. Hän voi täydellisesti pelastaa ne, jotka Hänen tykönsä tulevat (Hepr.7:25).

Jeesuksen täytyy olla päämme. Kirjoitukset opettavat, että “meillä on Kristuksen mieli” (1.Kor.2:16). Tämä on ihmeellinen oppi. Valitettavasti se ei ole monille enempää kuin oppi. Jokapäiväisessä olemassaolossaan heidän mielensä on täynnä heidän omia ajatuksiaan, Jumalan tahdon ehkä satunnaisesti tullessa lisätyksi prosessiin. Kuitenkin tämän ihmeellisen opetuksen on tarkoitettu olevan kokemuksemme. Uskovat voivat tosiaankin kokea Jumala Hengen hallitsevan ajatteluprosessejaan. Heidän ajatuksistaan ja mielipiteistään voi tulla Jeesuksen ajatuksia ja mielipiteitä kun he luovuttavat mielensä hallinnan Hänelle.

Todellista kristillisyyttä on se kun Jeesus Itse hallitsee täydellisesti elämäämme. Kaikki muu on vain jäljittelyä. Jumalan toive hallita ja vallita meidän kauttamme voi tulla todeksi vain kun olemme alamaiset Hänen auktoriteetilleen. Hänen suunnitelmansa voi toteutua meissä vain kun luovutamme elämämme jokaisen alueen Hänelle.

PÄÄN PEITTÄMINEN

Ensimmäisen korinttolaiskirjeen luvussa 11 eteemme tulee aihe, joka on kristillisissä piireissä tullut erittäin kiistanalainen: pään peittäminen. Siinä Paavali opettaa huntujen, hattujen tai jonkin muotoisen peitteen käytöstä naisilla seurakunnan kokoontumisten aikana. Perustaen tämän kohdan tulkintaansa, jotkut uskovat, että naisten on välttämätöntä käyttää fyysistä pään peitettä julkisissa kokouksissa. Toiset ajattelevat, että pitkät hiukset naisella on se ”peite”, josta Paavali puhuu. Vielä jotkut päättelevät, että tämä kehotus on kulttuurisidonnainen eikä sillä ole sijaa meidän yhteiskunnassamme nykyään. Nämä ja monet muut mielipiteet ovat aiheuttaneet melkoista kiistelyä Jumalan Seurakunnassa.

Vaikka asiasta ollaan montaa mieltä, niin uskon, että mielipiteet yhtyvät yhden avainkohdan suhteen. Paavali opettaa siitä, että naisella tulee olla alamaisena olemisen asenne miestään kohtaan, tai jos hänellä ei ole miestä niin isää, johtajaa tai muuta miesauktoriteettia kohtaan. Fyysinen peite, uskomme sen sitten olevan välttämätön tai emme, ainoastaan symboloi sisäistä sydämen asennetta. Varmasti kaikki ovat samaa mieltä siitä, että minkä tahansa peitteen käyttö, olkoon hiukset tai hattu, on ilman siihen liittyvää alamaisena olemisen asennetta pelkkää koristautumista, tai vielä pahempaa: tekopyhyyttä. Opetuksen pääpaino on siis, että ”peite” on ulkoinen todiste sisäisestä asemasta. Se on merkki tai symboli siitä, että nainen on päättänyt olla alamainen miehelle ja että tämä mies on hänen ”päänsä”. Hän peittää oman päänsä joko hiuksilla, hunnulla tai yksikertaisesti kunnioittavalla, alamaisena olemisen asenteella osoittaakseen, että toinen ”pää” tunnustetaan ylemmäksi.

Tämä mielessä pitäen, tutkitaanpa yhdessä tämän kohdan toista osaa. Paavali opettaa, että ”Kristus on jokaisen miehen pää” (jae 3). Lisäksi hän toteaa, että mies, joka rukoilee tai profetoi pää peitettynä häpäisee todellisen Päänsä. Kun mies käyttää ”peitettä”, hän häpäisee Jeesuksen Kristuksen (jae 4). Nykyajan maailmassa ei ole tavallista nähdä miesten käyttävän hattuja seurakunnan kokouksissa, mutta uskon, että näihin jakeisiin sisältyykin syvempi ja vakavampi opetus.

Olemme tulleet siihen tulokseen, että “päänpeittämis” -opetuksen ydin on sydämen asenne. Se on sisäinen päätös asettua alamaiseen asemaan miehelle. Siksi, jos mies asettuu tällaiseen asemaan, hän toimii kuten nainen. Hän käyttäytyy tavalla, joka osoittaa hänen pitävän toista miestä päänään. Hän on valinnut olla alamainen ihmisauktoriteetille. Tämä asema, rakkaat veljeni, on selvästi Kirjoitusten vastainen. Paavalin opetuksen mukaan tällainen toiminta häpäisee Kristuksen. Se on loukkaus Häntä kohtaan ja sitä kohtaan, että Hän on jokaisen miehen pää.

Vaikka miesten hatut seurakunnassa ei ole olennainen kysymys, niin sellainen käytäntö, että ollaan alamainen miehelle tai miesryhmälle tai jonkin miehen tai miesten “peitteen” [“covering”] alla on tosiaankin hyvin tavallista. Itse asiassa merkittävän suuri osa kristillisistä seurakunnista nimenomaan edellyttää sitä. Jos et ole ”alamainen”, he sanovat, niin olet Jumalan tahdon ulkopuolella. Jos et ole jonkun toisen miehen tai palvelutehtävän ”peittämänä”, niin sinun täytyy olla pahimman lajin kapinallinen. Sellaiset ajatukset kuten ”tulla alle”, ”sateenvarjo” ja ”ohjauksen hakeminen” ovat kaikki äärimmäisen suosittuja seurakunnassa nykyään. Kovasti vallalla oleva ajatus on, että tämän alamaisuusaseman omaksumiseen liittyy eräänlainen turvassa oleminen.

Vaikka kaikki tämä on nykyään niin suosittua ja sitä pidetään ”oikeana”, niin pysähdytäänpä hetkeksi miettimään sitä kriittisesti. Jos nainen käyttää peitettä, niin hän ilmaisee julkisesti olevansa alamainen miehelle. Siten, jos mies ilmaisee julkisesti olevansa alamainen toiselle miehelle, niin hän itse asiassa ”käyttää” pään peitettä. Hän on alamaisuusasemassa toiselle. Siten, on sitten fyysinen päähine käytössä tai ei, niin hän omaksuu asenteen, joka häpäisee hänen oikean Päänsä, Jeesuksen Kristuksen. On varmasti selvää, että naisen tapauksessa asu ei ole asian ydin vaan pikemminkin sydämen asenne. Samoin myös miehen tapauksessa Paavalin opetuksen todellinen ydin ei liity sombreroihin tai baseball-lakkeihin vaan sisäisen ihmisen asemaan.

KRISTUKSEN HÄPÄISEMINEN

Raamattu on hyvin selkeä tässä kohtaa. Jos mies rukoilee tai profetoi (tarkoittaen, että hän toimii jossakin roolissa seurakunnan kokouksissa) pää peitettynä, niin hän loukkaa Jeesusta. Hän nöyrryttää itsensä toisen ihmisen edessä Jumalan sijaan ja turvautuu tähän toiseen henkilöön suunnan ja ohjauksen saamiseksi. Tämä mies osoittaa, että Jeesus ei ole riittävä. Jeesuksen johtajuus ja päänä oleminen ei ole riittävää ja siksi hänen täytyy hakea ihmisestä peitettä. Vaikka Jeesus voi olla hänen päänsä jollakin mystisellä, etäisellä tavalla, niin hän valitsee ”todellisemman”, konkreettisen ihmisen, jolle hän voi olla alamainen ja jota hän voi seurata. Jos sinä olisit maailmankaikkeuden Herra ja lapsesi toimisi tällä tavoin, niin olisitko häpäisty? Jeesus on. Raamattu ilmoittaa sen meille selvästi.

Miksi tämä on niin tärkeää? Syitä on monia ja ne ovat hyvin selviä. Ensimmäinen on se, että Jumala loi ihmisen täyttääkseen ihmeellisen suunnitelman. Jos ihminen on Jumalan edustaja, niin hänen täytyy olla läheisessä päivittäisessä kosketuksessa ja yhteydessä Hänen kanssaan. Kun toinen pää tai ”peite” asetetaan kristityn ja Jeesuksen väliin, estyy auktoriteetin asianmukainen virtaus. Kukaan ihminen ei voi riittävän hyvin välittää toiselle kaikkea, mitä Jumala haluaisi sanoa ja tehdä. Koska kaikki ihmiset ovat rajallisia, on myös ymmärryksemme Jumalan tahdosta rajattu. Siten ihmiselle tai edes ryhmälle ihmisiä on mahdotonta päästä lähelle sitä, että ilmaisisi Jumalan tahdon täydellisellä tavalla toiselle. Ihmisen asettaessa itsensä ihmisen auktoriteetin ”alle”, häiriytyy auktoriteetin virtaus Päästä hänen elämäänsä ja hänen elämänsä kautta.

Toinen syy siihen, miksi Jumalan ihmisten ei pitäisi asettaa itseään toisten “alle”, on se, että emme voi keskittää huomiotamme kahteen suuntaan yhtä aikaa. Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jumala on suunnitellut ihmisen siten, että hän voi olla uskollinen vain yhdelle johdolle kerrallaan. Tämä on muuttumaton totuus. Kun käännymme ihmisen puoleen suunnan löytämiseksi, niin automaattisesti käännämme huomiomme pois Jeesuksesta. Näin tekemällä saatamme itsemme Jumalan kirouksen alaiseksi. Hän sanoo: ”Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta.” (Jer.17:5). Ihmiseen turvaaminen ja Jumalasta luopuminen ovat näet vääjäämättömästi yhteyksissä toisiinsa. Ei vain ole mitenkään mahdollista, että voimme katsoa johtajaan ja olla samaan aikaan katsomatta pois Herrastamme. Voisiko tämä olla syy siihen, että Jeesus opetti meitä olemaan kutsumatta ketään ”isäksi”, ”opettajaksi” tai ”johtajaksi” (Matt.23:8-10) ?

Kun yritämme jakaa huomiomme, niin helpoin suunta yleensä voittaa. Epäilemättä konkreettista, fyysistä, ihmisjohtajaa on yksinkertaisempi seurata kuin näkymätöntä Herraa. Ihmisluonnon luonnollinen tendenssi on halu, että joku johtaa sitä. Juuri tällaisessa tilanteessa Samuel kohtasi Israelin lapset. He tulivat hänen luokseen haluten kuninkaan. Siitä johtuen hän joutui suunniltaan. Hän yritti turhaan selittää heille Jumalan suunnitelman. Korkein jo oli heidän kuningas. He eivät tarvinneet ihmiskuningasta. Vaikka heidän johtajansa oli näkymätön, Hän oli hyvin todellinen. Siitä huolimatta Israel hylkäsi Samuelin neuvon ja vaati johtajaa hallitsemaan heitä. Jumala antoi sen, mitä he toivoivat, mutta se ei ollut Hänen tahtonsa. Samalla tavoin nykyäänkin Jumala sietää meidän maallisia järjestelmiämme ja jopa käyttää niitä tarkoitustensa edistämiseen, mutta se ei ole Hänen suunnitelmansa.

TURHAA TOUHUA

Kolmas syy siihen, että on virhe asettaa itsemme toisen “alle” hengellisen elämämme auttamiseksi on se, että se ei yksinkertaisesti toimi. Kukaan muu kuin Jumalamme ei näe selvästi sielumme syvyyksiin. Ihmiset voivat tarkkailla ulkoisia toimiamme ja sanojamme. Joskus heillä on jopa pieniä välähdyksiä sydämeemme. Mutta vain Herran Henki todella etsii sen, mikä on kätkettynä syvimmässä olemuksessamme. Siksi parhaimmillaan opetuslapsen ajatukset ja sydämen aikeet käsitellään vain pinnallisesti. Henkilön on mahdollista olla hyvin tottelevainen kaitsijansa tahdolle, mutta samalla hänellä voi olla sydämensä syvyyksissä kätkettyjä alueita, joilla hän voimakkaasti kapinoi oikeaa Mestariaan vastaan.

Lisäksi on olemassa suuri vaara tulla fariseukseksi. Ihmisopastuksen alaisena henkilön ulkoinen olemus voi ehkä olla siistitty tai hallinnassa. Miellyttämällä vanhintaan henkilö sitten kuvittelee, että on edistynyt hengellisesti tai kasvaa Herrassa. Kun hän on tullut hyvin tottelevaiseksi ”opetuslapseuttajalleen”, hän voi sitten olettaa tulleensa kypsäksi ja valmiiksi hengelliseen palvelutyöhön. Mutta jos olemme alamaiset jollekin ihmiselle, niin olemmeko todella enemmän alamaisia Jumalalle? Onko tapahtunut suuri muutos läheisyydessämme ja suhteessamme Herramme kanssa? Jos emme todella olleet antautuneet Jumalalle ennen kuin tulimme alamaiseksi johtajalle, niin kuinka meidän oikea sydämen asenteemme on todella muuttunut? Meidän täytyy muistaa, että hengellisen auktoriteetin tavoite on saattaa ihmiset tottelevaisiksi Jumalalle, ei Jumalan palvelijalle tai pinnalliselle standardille. Toisaalta, kun ja jos uskova on totisesti alamainen Jumalalle, hän on ilomielin alamainen kenelle tahansa, joka puhuu Jumalan lähettämänä. Tämä on erityisesti totta niiden kohdalla, joiden tiedetään olevan Jumalan auktoriteetin kanavia. Siksi, jos osaamme palvella kristittyjä niin, että heille kehittyy syvä, aito alamaisuus Herralle, niin kaikki kapinallisuusongelmat seurakunnassa voidaan ratkaista. Sen sijaan, että ongelmat peitetään pinnallisten asenteiden ja toimien laastareilla, hengellinen palvelutyö voi auttaa paljastamaan ja eliminoimaan ongelman juuren. Kuinka Jumalan seurakunta nykyään tarvitseekaan sellaista palvelutyötä! Kuinka meidän tarvitseekaan tulla aidosti alamaisiksi Jumalalle!

Uskovina meillä on vastuu oikein jakaa totuuden sanaa. On oikeaa hengellistä alamaisuutta. On myös virheellistä alamaisuutta ihmisille, Jumalan sijaan. Kyllä muistan toki ne jakeet niistä, jotka ovat meidän ”yläpuolellamme” Herrassa [englanninkielisen Raamatun käännöstapa; ”over” us in the Lord; suom.huom.] Miten kamala käännös kreikan sanasta “PROISTEMI”, joka tarkoittaa “seistä edellä, niin ollen johtaa” Vine’s Expository Dictionary of New Testament Words -sanakirjan mukaan. Sillä ei ole mitään tekemistä ylivallan, kontrollin tai ”yläpuolella” olemisen kanssa yleisesti ymmärretyssä merkityksessä.

Kristityt kautta vuosisatojen ovat kärsineet paljon tämän vääriin käsitteisiin johtaneen virhekäännöksen vuoksi. Tiedän myös sadanpäämiehestä, joka on ”toisen vallan alainen” (Matt.8:9). Hän todella tunnisti Jeesuksen yliluonnollisen auktoriteetin, koska hänellä itsellään oli maallista auktoriteettia. Silti hän ei todellakaan antanut opetusta seurakunnan hallitsemisesta, eikä meidän tulisi ymmärtää sitä sillä tavalla.

Tietenkin meidän tulisi olla kunnioittavia ja alamaisia. Se on koko tämän kirjoituksen aihe. Kuitenkaan vääränlainen alamaisena oleminen ei vie meitä mihinkään. Ainoastaan aito alamaisena oleminen Jumalalle toimii. Etsikäämme rukoillen Jumalan tahtoa ja tietä tässä ylen tärkeässä kysymyksessä.

VASTUUSTA LUOPUMINEN

Ehkä todellinen syy siihen, että niin monet omaksuvat ajatuksen olla alamainen toiselle ihmiselle on siinä, että se vapauttaa heidät paljosta vastuusta. Se on sama syy kuin muinoin israelilaisilla heidän halutessa kuninkaan. He halusivat jonkun toisen taistelemaan taistelunsa, tekemään tärkeät päätökset ja asettamaan suunnan. Sillä tavoin he olivat vapaita tekemään omia askareitaan, hengellisen vastuun estämättä. He pystyivät vain olemaan taka-alalla ja liukumaan vanavedessä.

Tietyllä tavalla lihaamme vetoaa tällainen ajatus. Luottamus johtajaan, jota kunnioitamme ja vapaus vastuusta on se, mitä monet haluavat. Kuitenkin niin tehdessämme luovumme pappeudesta ja kuninkuudesta, joita varten Jumala loi meidät. Omaksumalla toisen ”pään” hylkäämme oikean ”Pään”. Jokaisella meistä on vastuu Jumalan edessä pappina ja kuninkaana etsiä Hänen tahtoaan, harjoittaa päivittäistä esirukousta, ylläpitää suhdetta Hänen kanssaan ja olla johtamassa muita Hänen valtakuntaansa. Mikä kiusaus onkaan antaa muiden tehdä raskas työ. Kuinka helppoa on vain luottaa toisen kykyihin. Mutta Jumala pyytää enemmän kuin tätä. Jokaisen miehen täytyy pitää yllään papin vaatteita ja kantaa kuninkaallinen vastuu omasta huonekunnastaan, ystävistään ja veljistään Herrassa. Veljet, on Jumalan tahto, että hallitsette Hänen kanssaan. Älä vaihda tätä etuoikeutta laveaan ja helppoon tiehen. Älä anna kenenkään ottaa sinun kruunuasi (Ilm.3:11)!

Luvun loppuun 5

Lue muut luvut verkossa:

Osa 1: KAKSI AUKTORITEETTILAJIA

Osa 2: KOORAHIN KAPINA

Osa 3: PALAVA PENSAS

Osa 4: PALVELIJAN MUOTO

Osa 5: JOKAISEN MIEHEN PÄÄ(Nykyinen Osa)

Osa 6: RUUMIIN PÄÄ

We are always looking to offer books in more languages.


Want to help us by translating or proofreading books?

How to volunteer