A "Grain Of Wheat" Ministries publication

Kirjan kirjoittanut David W. Dyer

ALKUSANAT

Osa 1: KAKSI AUKTORITEETTILAJIA

Osa 2: KOORAHIN KAPINA (Nykyinen Osa)

Osa 3: PALAVA PENSAS

Osa 4: PALVELIJAN MUOTO

Osa 5: JOKAISEN MIEHEN PÄÄ

Osa 6: RUUMIIN PÄÄ

Osa 2: KOORAHIN KAPINA

Monia vuosia sitten kun Israelin Lapset olivat leiriytyneenä erämaassa, heidän keskuudessaan syntyi keskustelu siitä, kenen tuli toimia auktoriteettina. Mooses ja hänen veljensä Aaron olivat johtaneet Jumalan kansaa siihen asti. He olivat tulleet Egyptiin, puhuneet Herran sanaa israelilaisille ja faaraolle ja lopulta johtaneet Jumalan kansan pois orjuudesta kohti heidän jumalallisesti määrättyä kohtaloa. Se oli ihmeellistä aikaa Jumalan kansan historiassa, aikaa, jolloin Jumala dramaattisesti osoitti voimansa ja voittonsa pahuuden voimista.

Kuitenkin ajan kuluessa jotkut seurakunnan muista miehistä pettyivät Mooseksen ja Aaronin käyttämään auktoriteettiin. Nämä muut miehet (heitä oli itse asiassa yli 250) olivat myös johtajia seurakunnassa ja kansan hyvin tuntemia (4. Moos. 16:2). He olivat alkaneet ihmetellä, miksi Mooses ja Aaron olivat asettaneet itsensä ”auktoriteeteiksi” ja ”korottivat itsensä” kaikkien muiden yläpuolelle (4. Moos. 16:3). Heidän ajatuskulkunsa oli jotakuinkin tällainen: ”Me olemme kaikki uskovia täällä. Jumala on meidän kaikkien keskuudessa. Kaikki ovat seurakunnassa yhtä pyhiä. Jumalan silmissä olemme samanlaisia. Keitä nämä kaksi luulevat olevansa? Meidän ymmärryksemme Jumalan tahdosta on aivan yhtä pätevä kuin heidänkin. Miksi meidän pitäisi seurata heitä?”

Tällainen ajatuskulku on helppo ymmärtää. Meidän on täysin luonnollista ajatella näin, kun olemme jatkuvasti vastakkain hengellisen auktoriteetin kanssa. Aluksi kun joku, jolla on sana Herralta, tulee esiin ja hänessä ilmenee hengellinen voitelu, on helppo vaikuttua ja kiinnittää huomiota siihen, mitä hän sanoo. Kuitenkin jonkin ajan kuluttua, kun henkilö tulee tutuksi ja hänen inhimilliset heikkoutensa käyvät ilmi; kun alun perin tapahtunut hengellinen vaikututetuksi tuleminen on hälvennyt - silloin alkaa esiintyä tällaisia ajatuksia.

Meidän ei ole vaikea samaistua näihin miehiin ja niihin syihin, miksi he alkoivat ajatella tällä tavoin. Mooses oli luvannut tuoda heidät maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä, mutta heidän ympärillään ulottui vain erämaa. Hän oli kertonut heille, että Jumala halusi siunata heitä runsaasti, mutta jopa Egypti oli ollut miellyttävämpi kuin tämä. Heillä oli silmät päässään. He pystyivät näkemään, että he eivät olleet kulkeneet kaikkein suorinta tietä määränpäähänsä. Ja tämä Mooses piti asiat perhepiirissään nimittäen sukulaisiaan papistoon. Vain tyhmä jatkaisi tällaista johdettavana oloa, ilman että ilmaisee vähän omaakin mielipidettään. Aikoiko Mooses pitää heidät kaikki silmät sokaistuna, niin että hän ja hänen veljensä voisivat jatkaa kaikkien auktoriteettiasemien hallussapitoa (4. Moos. 16:14)?

Kun luemme eteenpäin, huomaamme, että Jumalan reaktio tähän ajatukseen oli äärimmäisen ankara; itse asiassa niin shokeeraavan ankara, että monet kansasta tyrmistyivät ja tulivat vihaisiksi. Ne, jotka eivät vastanneet Mooseksen kutsuihin Kokoustelttaan, nielaisi maa elävältä. Jotakin erikoista tapahtui, ja nämä miehet ja heidän kaikki perheenjäsenensä suistuivat elävältä tuonelaan (4.Moos.16:30-33). Seuraavaksi, tuli laskeutui alas taivaasta ja kulutti jäljellä olevat 250 miestä. Sitten, aivan kuin tämä mitä tuhoisin ja ihmeellisin Jumalan kansan tuomio ei olisi ollut tarpeeksi, puhkesi vitsaus niiden päälle, jotka olivat loukkaantuneet siitä, mitä oli tapahtunut ja tappoi 14 700 lisää! Itse asiassa, jos Mooses ja Aaron eivät olisi puuttuneet asiaan, niin koko seurakunta olisi tuhoutunut hetkessä. Mikä käsittämättömän suuri kurjuus oli tapahtunut niille, jotka Jumala oli valinnut omakseen.

Pysähdytäänpä hetkeksi ja mietitään tätä tapahtumaa huolellisesti. Se ei ole vain muinainen historiallinen kertomus. Uusi Testamentti selittää selvästi, että nämä asiat kirjoitettiin meidän hyödyksemme (1.Kor. 10:11). Se on todella sanoma meidän aikamme Seurakunnalle; sanoma, jonka Jumala kiihkeästi haluaa meidän kuulevan. Hänen sydämellään on tämä vakava, parannukseen kehottava sana. Armahtakoon Hän meitä, että sen sellaisena ottaisimme vastaan.

OIKEA HENGELLINEN AUKTORITEETTI

Luonnollisesti useimmat lukijat ovat jo ymmärtäneet, että tässä ei ole kysymys henkilö- tai mielipidekiistoista. Tässä ei analysoida sitä, kenellä oli parhaat ideat tai neuvot. Kysymys on hengellisestä auktoriteetista. Kyseessä oli keskustelu siitä, kuka oli sovelias johtamaan Jumalan kansaa Hänen tahtonsa mukaan. Koska on ilmeistä, että aihe on kovin tärkeä ja että Jumala on käyttänyt äärikeinoja osoittaakseen meille sen vakavan luonteen, on hyvä käyttää vähän aikaa tutkiaksemme aidon hengellisen auktoriteetin tunnistamisen tarvetta ja sitä, mikä meidän vastauksemme sille tulisi olla.

Tämän hengellinen auktoriteetti -sarjan ensimmäisessä artikkelissa havaitsimme, että maailmassa on tänä päivänä kaksi auktoriteettilajia. Toinen on maallinen auktoriteetti, jota kutsutaan ”delegoiduksi auktoriteetiksi”, ja jonka Jumala on asettanut hillitäkseen tämän maailman pahuutta. Tätä auktoriteettia käyttävät ne, joilla on arvonimet ja asemat yhteiskunnassamme; kuten poliisit, hallituksen virkamiehet, tuomarit jne. Toinen auktoriteettityyppi on hengellinen, ja sitä olemme kutsuneet ”välitetyksi auktoriteetiksi”. Ne, jotka ilmentävät tällaista auktoriteettia ovat vain kanavia, joiden kautta Jumalan auktoriteetti suoraan virtaa. Nämä ovat ”taipuneita” astioita, joiden kautta Jumala on valinnut välittää tahtoaan. Kun tällaista auktoriteettia käytetään, on kyseessä tosiasiallisesti Jumalan itsensä ilmestyminen.

Kuten olemme nähneet aiemmin, Mooses oli tällaisen Jumalallisen auktoriteetin astia. Hän oli mies, jota Jumala käytti ilmentämään omia suunnitelmiaan ja tarkoituksiaan hämmästyttävällä tavalla. Hyvin harvat muut ihmiset maailman historiassa ovat ilmentäneet sellaista yliluonnollista voimaa ja johtajuutta. Tiedämme, että Mooses ei pannut toimeen omia ideoitaan ja mielipiteitään. Hän ei johtanut Jumalan kansaa oman viisautensa tai omien ohjeidensa mukaan. Hän oli vain Jumalan käyttämä väline, joka välitti Hänen tahtoaan kansalleen. Hän oli kanava, jonka kautta Jumala puhui selvästi ja suoraan.

Ehkäpä tämän ymmärtäminen auttaa selittämään Jumalan reaktion ankaruuden Koorahin ja hänen joukkonsa haasteelle. He luulivat olevansa eri mieltä ihmisen kanssa. He luulivat olevansa tekemisissä jonkinlaisen delegoidun, maallisen auktoriteetin kanssa. Sen sijaan he huomasivat vastustavansa itse Jumalaa. Vaikka Jumalan auktoriteetti oli ilmennetty ihmisastian kautta, se ei vähentänyt mitään siitä tosiasiasta, että kysymyksessä oli todella HÄN! Mooses yritti pelastaa heidät virheestään ja selitti heille tämän tosiasian sanoen ”Niin siis sinä ja koko sinun joukkosi käytte kapinoimaan Herraa vastaan” (4. Moos.16:11), mutta he kieltäytyivät kuuntelemasta. Sen seurauksena he kärsivät mitä ällistyttävimmän ja nopean tuomion itse Jumalalta. He olivat haastaneet Hänet suoraan tajuamatta sitä ja Hän vastasi nopeasti.

KOLIKON TOINEN PUOLI

Ensimmäisessä artikkelissa näimme, että “delegoidun” auktoriteetin pystyttäminen seurakuntaan on vakava virhe ja sen seuraukset ovat kauaskantoisia. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että myös kolikon toisella puolella voi tehdä äärimmäisen vakavan virheen. Jotkut kristityt ovat valaistuneet ja nähneet läpi sen ihmisperäisyyden, mitä tänä päivänä niin paljolti pidetään hengellisenä auktoriteettina. He ovat hyljänneet ”kuningasjärjestelmän” virheen ja kaiken, mitä se tuo mukanaan. Olemme kuitenkin nähneet tämän artikkelin alussa, että se ei riitä. Meidän täytyy myös osata tunnistaa ja olla halukkaita tunnistamaan aito hengellinen auktoriteetti ja olla alamaiset sille. Ei ole riittävän hyvä, että jokainen tekee sitä, mikä hänen omasta mielestään on oikein (5.Moos. 12:8). Meille ei riitä, että hylkäämme ihmisauktoriteetin, mutta epäonnistumme olemaan alamaiset oikealle auktoriteetille. Kun teemme näin, asetamme itsemme täsmälleen siihen asemaan, missä Koorah ja hänen joukkonsa olivat: vastustamme Jumalan omaa auktoriteettia, joka ilmenee ihmisen kautta.

Jumala on nykyään rajoittanut Itseänsä. Hän ei lähetä lentopostia kansalleen. Hän ei useinkaan puhu kuultavasti taivaasta. Vaikka Hän todella kommunikoi jokaisen uskovan kanssa henkilökohtaisesti Hengen kautta, on aikoja, jolloin Hänen täytyy käyttää ihmisastioita ilmoittamaan tahtonsa. Silloin kun Jumalan kansa ei kykene tai halua kuulla Häntä suoraan, Hän käyttää valittuja välineitään puhumaan sanaansa.

Ongelma on siinä, että nämä ihmiset, joita Jumala käyttää, ovat vain ihmisiä. Kun Jumala puhuu heidän kauttaan, heille ei kasva siipiä, ei ilmesty sädekehää, eivätkä he ala yhtäkkiä kävellä koskettamatta maata. He vain pysyvät sellaisina kuin ovat. Tällä hetkellä sattuu olemaan niin, että Jumalalla on melkoinen pula täydellisistä kristityistä, joita käyttää välittääkseen tahtonsa. Siksi Hänen on pakko käyttää sellaisia, jotka ovat vähemmän kuin, sanoisimmeko, täysin pyhittyneitä. Heidän täytyy yhä syödä ruokaa, heidän täytyy yhä nukkua öisin ja valitettavasti heidän luontonsa muuttumaton osa tulee yhä esiin aika ajoin. Kuitenkin, kun he puhuvat Jumalan Hengen mukaan, he ovat tuona aikana Hänen auktoriteettinsa elävä ilmentymä.

SUURI VIRHE

On suuri virhe ajatella, että ne, joita Jumala käyttää ilmaisemaan auktoriteettiaan, ovat luonnollisen ihmisen helposti tunnistettavissa. Useimmat profeetoista eivät olleet ulkoisesti riittävän vaikuttavia houkuttaakseen suuria seuraajamääriä. Jopa Mooseksella, jota käytettiin suorittamaan niin vaikuttavia ihmeitä, oli jatkuvasti vaikeuksia miesten ja naisten kanssa, jotka eivät pystyneet näkemään pinnan alle. Itse Herramme Jeesus oli ylivoimainen esimerkki hengellisestä auktoriteetista. Kuitenkin monet maallisista ihmisistä Hänen ympärillään, joilta puuttui hengellinen näkökyky, eivät kyenneet arvioimaan sitä, Kuka ja mikä Hän oli. Hänen oma perheensä ei tunnistanut Häntä. Hänen oman kotikaupunkinsa väki ei kyennyt vastaanottamaan Hänen palvelutehtäväänsä. Jopa Hänen aikansa ”seurakunnan” johtajat, juuri ne, joiden olisi tullut hyväksyä Hänet avosylin, eivät ymmärtäneet Hänen auktoriteettinsa lähdettä (Matt. 21:23). Lopulta delegoidut uskonnolliset virkamiehet vastustivat kuoleman asti tätä auktoriteetin ilmentymistä, koska se oli uhka heidän asemalleen ja ”paikalleen” (Joh. 11:48).

Ehkäpä ennakkokäsityksemme tulevat joskus tielle. Ehkä on mahdollista, että idealisoimme vähän liikaa monia Raamatun hahmoja, joita Jumala käytti menneisyydessä ja odotamme veljiemme ja sisartemme olevan sellaisia kuin kuvittelemme heidän olleen. Vaikka se, mikä on tallennettu Raamattuun, keskittyy pääasiassa niihin aikoihin, kun he olivat Hengen voitelemia, niin epäilemättä heillä oli hetkiä, jolloin he olivat vähemmän täydellisiä. Kun mietimme näitä ihmisiä ja heidän työtään Jumalalle, on helppo olettaa, että jos olisimme eläneet heidän aikaan, olisimme varmasti tunnistaneet heidät Korkeimman välineiksi. Oletamme, että heidän käyttäytymisensä, heidän olemuksensa tai jokin heissä olisi varmasti tehnyt meihin vaikutuksen emmekä me olisi hyljänneet heidän todistustaan niin kuin niin monet esi-isistämme tekivät. Emme todellakaan olisi olleet niitä, jotka ”tappoivat profeetat” kun he toivat sanan, joka oli vaikea kuulla (Matt. 23:31). On kuitenkin ilmeistä, että suurella enemmistöllä Jumalan kansaa oli tämä ongelma. He eivät onnistuneet näkemään astioiden ihmisyyden ”ohi” ja kuulemaan Hänen ääntänsä.

AUKTORITEETIN TARVE

Elämän tosi asia on, että ihmiskunnan on erittäin vaikeaa tunnistaa ja olla alamainen auktoriteetille. Tämä puute on suora seuraus ihmisen syntiin lankeamisesta ja ihmisluonnon vastustamistaipumuksesta. Halusimmepa myöntää sitä tai emme, syvään juurtunut kapina asuu jokaisen ihmisen sydämessä. Itse asiassa tämä kapina on lähde kaikille syntiongelmille, joita meillä nykyään on. Kapina, tottelemattomuus Jumalan käskylle, tuhosi Adamin ja Eevan. Juuri tämä sama sydämissämme oleva kapina estää meitä kuulemasta Hänen ääntänsä nykyään kun Hän puhuu meille henkilökohtaisesti tai muiden välityksellä.

Yksi Jumalan ensisijaisista tarkoituksista tehdessään työtään sydämissämme on nujertaa tämä kapina. Jumala haluaa perustaa Hänen valtakuntansa, asettaa Hänen auktoriteettinsa elämäämme. Tämän vapauttavan kokemuksen koemme, kun olemme alamaiset Jumalalliselle auktoriteetille. Hänen auktoriteettinsa, Hänen tahtonsa elämässämme ilmaistaan meille monin eri tavoin. Huolimatta siitä, kuinka se osoitetaan, meidän on tärkeä tunnistaa Hänet lähteenä. Jumala puhuu meille henkilökohtaisesti henkemme kautta, ei ainoastaan sanoin vaan useammin hienonhienoilla taivutteluilla kohti Hänen toiveitaan. Jumala puhuu meille Sanansa kautta kun me mietimme asioita, jotka Hän on kirjoittanut Raamattuun. Vielä Jumala ohjaa meitä olosuhteidemme kautta kun olemme alamaiset Hänelle ja etsimme Hänen tahtoaan siten kuin se ilmenee ympäristömme kautta. En tarkoita tällä sitä, että meidän tulisi antaa ympäristömme tapahtumien täysin hallita meitä. Asian ydin on se, että meidän täytyy oppia olemaan herkkiä tunnistamaan Jumalan käden toiminta tilanteissamme, niin ettei meiltä mene ohi mikään, mitä Hän sanoo niiden kautta.

Toinen tärkeä tapa, jolla Jumala osoittaa meille tahtonsa on toisten kristittyjen kautta. Kun uudestisynnymme, Jeesus asettaa meidät ruumiiseensa. Jumala ei ole yliluonnollisessa suunnitelmassaan tehnyt kutakin meistä täydelliseksi ja riippumattomaksi. Sen sijaan, Hänen mallissaan kullakin Hänen ruumiinsa jäsenellä on erityisiä lahjoja ja toimintoja. Hän on suunnitellut ruumiiseensa suuren monimuotoisuuden, jonka Hän on tarkoittanut johtavan suureen keskinäiseen riippuvuuteen. Kenelläkään ei ole ”kaikkea” vaan kunkin täytyy olla halukas vastaanottamaan toisten palvelutehtävä ollakseen täydellinen. Tällä tavoin jokaisella on jotakin, jolla palvella ja kukin on jossakin määrin riippuvainen toisista niissä asioissa, joita heillä ei itsellään ole.

Tämä on erityisen totta Jumalan tahdon tuntemisen ja Hänen auktoriteetilleen herkkänä olemisen alueella. Kun henkilö kasvaa hengellisesti oman palvelutehtävänsä alueella, Jumalan auktoriteetti alkaa virrata hänen kauttaan tällä alueella. Mitä enemmän henkilö kasvaa tottelevaisena Hengelle, sitä enemmän Jumala voi käyttää häntä ilmentämään tahtoaan. Siten kullekin alkaa kehittyä ainutlaatuinen ymmärrys Jumalan tahdosta. Siksi, kun olemme avoimia Jumalalle, kun Hän puhuu muiden kautta, Hän itse voi palvella meitä monilla tärkeillä ja epätavallisilla tavoilla.

Luultavasti useimmat Kristityt haluavat ajatella, että he ovat hyvin herkkiä Jumalan Hengen puheelle sisällään. Käytännössä kuitenkin useimmat meistä ovat kaukana tästä ihanteesta. Käytännössä katsoen jokaisen uskovan sydämessä on vielä pimeitä alueita ja kapinaa. Nämä ovat niitä muuttumattomia osia, joiden suhteen Jumala yrittää tehdä vielä työtään. Koska emme tajua tällaisten alueiden olemassaoloa, Herran on usein hyvin vaikeaa osoittaa nämä ongelmat. Hän yrittää usein käyttää toisia uskovia puhuakseen meille näistä asioista. Hän antaa tarvittavan ymmärryksen ja ilmestyksen omasta elämästämme - asioista, joita emme kykene itse vastaanottamaan - toisille, ja käyttää heitä palvelemaan meitä sen kertomisessa. Jos näin tapahtuessa voimme tunnistaa Jumalan äänen puhuvan veljiemme ja sisartemme kautta, saamme siunauksen. Jos kieltäydymme vastaamasta Jumalan auktoriteettiin, jäämme paitsi sitä, mitä Hän on tarkoittanut meille.

Kun elämme ja liikumme Kristuksen ruumiissa, meidän täytyy oppia tunnistamaan toisemme ja olemaan vuorovaikutuksessa keskenämme hengellisesti. Jotta voimme tehdä näin, on olennaista, että emme enää tunne toisiamme lihan mukaan (2. Kor.5:16). Se tarkoittaa, että meidän ei tule arvioida toisia sen mukaan, mitä havaitsemme fyysisillä aisteillamme tai käsitämme henkisesti. Meidän ei tule koskaan keskittyä heidän erikoisiin persoonallisuuspiirteisiinsä, epäonnistumisiinsa, vahvuuksiinsa tai heikkouksiinsa. Sen sijaan meidän täytyy oppia hengellisesti arvioimaan Herran Henki toisissa ja tunnistamaan erityiset lahjat ja palvelutehtävät, jotka Hän on antanut heille. Meidän täytyy nähdä heidät Jumalan silmin. Kun tunnustamme veljiemme ja sisartemme hengelliset palvelutehtävät, Jumala voi alkaa käyttää niitä palvellakseen itse elämässämme. Hänen auktoriteettinsa virtaa ja koskettaa meitä tavoilla, joilla emme koskaan odottaisi. Tämä on olennainen kristillinen kokemus. Juuri tällä tavoin, jokaisen osan avulla (Ef. 4:16) ruumis rakentuu siksi, joksi Jeesus haluaa.

Täsmälleen tästä syystä meitä opetetaan olemaan toinen toisellemme alamaiset Kristuksen pelossa (Ef. 5:21). Kun olemme vuorovaikutuksessa toisten, Herraa seuraavien uskovien kanssa, emme ole kosketuksissa pelkästään ihmisten kanssa. Seurakunta on Raamatun mukaan Pyhän Hengen asumispaikka! Kun koemme eläviä hengellisiä suhteita toisten kanssa, emme ole vain ”heidän” kanssaan yhteydessä. Kyseessä on Jumala itse. Tämän tosiasian tulisi vaikuttaa meihin syvästi. Sen tajuamisen pitäisi saada meidät pysähtymään ja tutkimaan uudelleen asenteitamme ja suhteitamme muihin kristittyihin. Kuinka me kaikki tarvitsemmekaan suuren annoksen Herran pelkoa seurakuntakokemukseemme!

“RUUMIS” KOKEMUS

Tähän asti olemme puhuneet yleisesti elämästämme yksilötasolla, mutta nämä samat totuudet pätevät Kristuksen ruumiiseen kokonaisuutena. Jumala ei halua johtaa meitä pelkästään yksittäin vaan Hän toivoo syvästi Seurakuntansa liikkuvan yhdessä, yhtenä, Hänen käskystään. Raamattu opettaa meille, että Jeesus Kristus on ruumiin, seurakunnan pää (Kol. 1:18). Luemme, että Hänellä tulee olla täydellinen auktoriteetti kaikissa asioissa. Hänen tarkoituksenaan on kontrolloida seurakunnan jokaista liikettä. Seurakunnan tulee käyttäytyä niin kuin ”yhdistynyt” nainen, vastaten taivaallisen Pään jokaiseen taivutteluun niin kuin vaimo vastaa miehelleen. Miten ihanaa onkaan, kun seurakunta liikkuu yhdessä siihen suuntaan, johon Jumala johtaa sitä. Miten kaunista katseltavaa on, kun Kristuksen Morsian yhteisesti vastaa Rakkaalleen.

Tämä on ihmeellinen oppi. Se edistää innoitettua mietiskelyä yksityisissä hetkissämme Herran kanssa. Kuinka tämä auktoriteetti ilmenee? Luulen, että teoriassa on mahdollista, että Herra liikuttaa ruumistaan antaen yhtä aikaa jokaiselle jäsenelle saman ohjeen. Kuitenkin käytännössä näyttää siltä, että Jumala käyttää johtajia, miehiä ja naisia, jotka Hän on valmistanut vastaanottamaan ja välittämään tahtoaan. Tästä seurakunnan hämmästyttävästä mahdollisuudesta liikkua yhtenä tulee meille aito siunaus kun olemme alamaiset Jumalalle, joka puhuu muiden kautta. Kun olemme halukkaista kuulemaan Hänen äänensä ja tottelemaan, niin kaikki Hänen pyhät tarkoituksensa toteutuvat meissä, meidän kauttaan ja meidän ympärillämme. Naisprofeetta Debora näki tällaisen näyn ja se innoitti hänet tanssimaan laulaessaan: ”Johtajat johtivat Israelia, kansa oli altis – siitä te kiittäkää Herraa.” (Tuom. 5:2).

Kirjoituksista opimme, että seurakunnassa on erikoistuneita palvelutehtäviä, jotka Jumala on suunnitellut erityisesti koko ryhmän johtamiseen. Apostolit: ne miehet, joille Jumala on uskonut kokonaisnäkemyksen asuinpaikastaan; profeetat: ne, joiden kautta Hän toimittaa ajankohtaisia sanomia, joita Hänen kansansa tarvitsee kuulla; pastorit, opettajat ja vanhimmat: palvelijat, joiden kautta Jumala ilmaisee sydämensä toiveet omilleen; ja yleensä ottaen: kaikki soveliaat yksilöt, joita Hän voi käyttää ilmaisemaan tahtonsa ruumiilleen; kaikki nämä voitaisiin luokitella ”johtajiksi”. Useimmiten Pää käyttää näitä johtajia osoittamaan ohjeensa ja suunnitelmansa muille.

MIKÄ ON VASTAUKSEMME?

Mutta kun nämä ihmiset puhuvat, mikä on vastauksemme? (Muistathan, että en nyt viittaa asemallisen auktoriteetin jumalattomaan käyttöön seurakunnassa, vaan todelliseen, välitettyyn, hengelliseen auktoriteettiin). Kykenemmekö erottamaan Jumalan äänen vai vastustammeko sitä itsepäisesti? Olemmeko alamaisia vai ajattelemmeko jotenkin näin: ”En ole samaa mieltä tuosta. Tuo ei ole sellaista, johon minulla olisi taakka. Kuka tuo luulee olevansa, kun yrittää sanoa mitä meidän pitäisi tehdä?” Tai jopa: ”En minä kuullut Jumalan sanovan mitään tuollaista minulle.” Oikeastaan jokainen kuuli Jumalan sanovan ”jotakin tuollaista”. Hän juuri puhui sinulle henkilökohtaisesti, veljesi kautta.

Ei Jumala kutsu jokaista toimimaan johtajana. Itse asiassa useimpia ei tähän tehtävään kutsuta. Siksi on välttämätöntä, että suurin osa on alamainen Jumalan äänelle, joka puhuu näiden johtajien kautta. Tällä tavoin ne, joilla ei ole tätä lahjaa löytävät suunnan ja tyydytyksen. Heitä johdetaan Isän tahtoon yksinkertaisesti seuraamalla Herraa veljissään. Kun tämä auktoriteetin ilmaus on aitoa, on nähtävissä valtava voima ja hedelmällisyys seurakunnan liikkuessa Pään johdon mukaan. Tällä tavoin Jumalan valtakunta tulee kirkastettuna näkyviin maan päällä.

Toisin päin sanottuna: koska Jumala ei puhu aina suoraan jokaiselle yksilölle, niin jos vastustamme Hänen puhettaan Hänen valitsemiensa astioiden kautta, koemme suurta tarkoituksettomuutta ja suunnan menetyksen. Tällainen kapina synnyttää sekavuutta. Hengellinen köyhyys ja voittoisan voiman menetys ovat tuloksena, kun jokainen tekee sitä, mikä ”hänen omasta mielestään on oikein” (5. Moos 12:8). Hengellisen hedelmän väheneminen sekä yksilöiden elämässä että uusien uskovien määrän kasvussa on pian nähtävissä. Kun emme halua kuulla niitä, joiden kautta Jumala puhuu, menetämme Hänen johtajuutensa ja meille jää vain omat ajatuksemme ja mielipiteemme. Nämä vastakkaiset mielipiteet, jotka nousevat vastustamaan Herran tietä, luonnollisesti kilpailevat hyväksynnästä uskovien joukossa. Siten ilman Jumalallista johtajuutta seurakunta sekä halvaantuu että jakautuu.

Oikea reaktio, joka meillä tulisi olla, kun joku jumalinen väittää, että hänellä on sana Herralta seurakunnalle, on nöyrästi ja rukoillen tutkia sitä Hänen edessään. Kun yksilö, joka on puhunut, tunnetaan astiana, jonka kautta Jumala usein ilmaisee tahtonsa, tulisi tämän seikan suuresti lisätä ahkeruuttamme varmistaa, että vastauksemme on oikea. Meidän on hyvä muistaa, että jos emme ymmärrä jotakin, se ei riitä perustaksi hylätä sitä. Meidän on usein vaikea ymmärtää muiden jäsenten palvelutehtäviin liittyvää näkyä. Meidän vastuumme on vakavasti ja rehellisesti viedä nämä asiat Jumalalle rukouksessa. Jos se, mitä olemme kuulleet, ei ole Häneltä, meidän ei tarvitse -itse asiassa meidän ei tule - totella sitä. Kuitenkin, tällainen päätös täytyy tehdä äärimmäisellä nöyryydellä, pelolla Jumalan edessä ja huolellisuudella varmistaaksemme, että arviomme on oikea. Muista, että lihamme tyypillinen taipumus on kallistua kapinan puolelle.

Epäilemättä tästä syystä Apostoli Paavali kehotti lukijoitaan olemaan huolellisia, että antavat tunnustuksensa niille, jotka tekevät työtä heidän keskuudessaan ja jotka osoittivat todellista hengellistä auktoriteettia (1. Tess.5:12). Tämän täytyy olla 1. Korinttolaiskirjeen 16:15,16 huomautuksen takana oleva taakka, kun hän kehottaa
uskovia antamaan tunnustuksen ja olemaan alamaiset niille, joita Jumala käytti. Yhä uudestaan ja uudestaan Uudessa Testamentissa painottuu tämä hengelliselle auktoriteetille alamaisena olemisen teema. Miksi? Koska lihan on niin helppo sivuuttaa se. Langenneen luonnon luonnollinen taipumus on hylätä Jumalallinen auktoriteetti, joka ilmenee toisten ihmisten kautta.

HENGELLINEN TUOMIO

Nykyään täällä maan päällä Jumala on rajoittunut ilmaisemaan auktoriteettinsa epätäydellisten olentojen kautta. Siitä seuraa, että ihmismieli hyvin helposti tarkkailee henkilöä ennemmin kuin viestin lähdettä. Joidenkin on hyvin luonnollista toimia niin kuin Dathan ja Abiram, jotka näkivät toiset ainoastaan lihan silmillä. Hengellisen näkökyvyn puuttuessa he tekevät arvionsa ulkoisen olemuksen mukaan. He löytävät jotakin vikaa astiasta ja menettävät sisällön. He poimivat jonkun todellisen tai kuvitteellisen vian siitä, jonka kautta Jumala johtaa ja sitten sillä tekosyyllä perustelevat itselleen, ettei heidän tarvitse totella ja olla alamaiset. Se on traaginen virhe. Sellaisen tekijöille seuraa jokin hengellinen tuomio. Tuomio ei tule siitä, että kieltäytyivät kuuntelemasta veljensä mielipidettä tai eivät ottaneet huomioon toisen ajatuksia. Sen syy on se, että he hylkäsivät itse Jumalan äänen, kun Hän ilmoitti tahtonsa valitsemisensa astioiden kautta.

Kun hylkäämme Jumalan äänen, joka puhuu toisten kautta, emme jää seuraamuksitta. Kapina Kuningastamme vastaan johtaa aina jonkinasteiseen hengelliseen pimeyteen. Asianomaisille on seurauksena usein suunnan puutetta, vaeltelua, täyttymättömyyden kaltainen kokemus, samankaltainen, kuin niillä, jotka kieltäytyivät menemästä Kanaanin maahan. Tällaiset yksilöt eivät tunnu pääsevän mihinkään hengellisesti eivätkä saavuttavan mitään Herralle. Jotkut väittävät etsivänsä täydellistä kristittyjen ryhmää tai kokemusta, mutta mikään ei koskaan vastaa heidän odotuksiaan. He eivät voi löytää Herran lepoa. Nämä ovat usein ihmisiä, joilla on vaikeuksia olla alamaiset kenellekään toiselle ja niinpä he jatkavat jonkin itsenäisen, henkilökohtaisen suunnan etsimistä elämälleen. Mitä he eivät ymmärrä, on se että, he voivat löytää täyttymyksen vain olemalla alamaiset sille johdolle, mitä Jumala jo antaa muiden kautta. Koska heidän lahjansa ja tehtävänsä seurakuntaruumiissa eivät ole johtamisalueella, heidän on mahdotonta löytää paikkansa ilman, että antautuvat Jumalan ohjaukseen niiden kautta, joille Jumala puhuu.

Jumala ei koskaan muutu. Hänen asenteensa kapinaa kohtaan on aivan sama kuin se oli Vanhan Testamentin aikoihin. Vaikka ne tuomiot, jotka Mooseksen ajan kapinalliset kokivat, eivät luultavasti toistu juuri samanlaisina, niin ne ovat varmasti tyyppi hengellisistä vaikutuksista, joita oma kapinamme tuottaa. Kun esimerkiksi hylkäämme Jumalan puheen alueilla, jotka tarvitsevat muutosta, nämä heikkoudet jäävät muuttumattomaksi. Ajan kuluessa näiden ongelmien haitalliset vaikutukset voivat tulla niin vakaviksi, että hengellinen maaperä murtuu allamme ja syntimme nielaisevat meidät kokonaan.

LOPUKSI MIETITTÄVÄ KYSYMYS

Tämä tuo meidät sitten viimeiseen mietittävään asiaan, joka on seuraava: Mitä voimme tehdä välttääksemme tämän vakavan virheen? Kuinka voimme olla varmoja, että kuulemme Jumalan äänen kun Hän puhuu veljiemme kautta? Ainoa vastaus on, että meidän täytyy totisesti olla alamaiset Jumalalle. Meidän täytyy sydämessämme olla halukkaita kuulemaan Hänen äänensä ja tottelemaan. Jos todella haluamme Hänen tahtoaan, voimme sen saada huolimatta siitä, mitä välinettä Hän käyttää sen ilmaisemiseen. Jos haluamme aidosti totella Häntä ja olemme alamaissuhteessa Hänen kanssaan, tunnistamme Hänen puheensa jopa alhaisimmalta, vähiten arvostetulta ruumiin jäseneltä. Hänen lampaansa ”kuulevat Hänen äänensä” (Joh. 10:27). Tämä ei ole jotakin joka tulee meille hetkessä, vaan se on jatkuvasti syvenevä kokemus kun suhteemme Herraan kasvaa. Lisääntyvä alamaisuutemme Jumalalle on aito todiste hengellisestä kasvusta ja kehityksestä.

Mikään opetuksen määrä ei voi korvata tällaista suhdetta. Painostamalla kapinallisia uskovia ”olemaan alamaiset” johtajille ei ole mitään todellista vaikutusta heidän ongelmiinsa. Vaatimalla uppiniskaisia liikkumaan samaan suuntaan - vaikka se olisi oikea - ei saavuteta hengellisiä tuloksia. Tällä tavoin voidaan luoda ainoastaan tekopyhiä, joiden sydämet eivät ole oikeassa suhteessa Jumalan kanssa. Millään ei voida korvata sitä, että jokainen uskova aidosti nöyrtyy Jumalan edessä, kieltäen kapinalliset vaistonsa, jotka hänessä heräävät ja olemalla alamainen Jumalan väkevän käden alla (1.Piet. 5:6).

Tämän hetken suuri tarve on, että annamme Jeesuksen perustaa valtakuntansa sydämiimme. Jonakin päivänä pian Hänen auktoriteettinsa perustetaan fyysisesti tälle planeetalle. Mutta tälle merkitykselliselle tapahtumalle valmistaen Hänen täytyy perustaa valtakuntansa, Hänen taivaallinen auktoriteettinsa, vahvasti meihin. Niiden, jotka julistavat rakastavansa Häntä, on oleellista myös totella Häntä. Tutkikaamme kaikki itseämme perusteellisesti Jumalan ja Hänen Sanansa valossa ja sitten luovuttakaamme Hänen kontrolliinsa kaikki sellaiset elämämme alueet, joiden näemme olevan kapinassa. Kruunatkaamme Hänet kuninkaaksi elämässämme.

Luvun loppuun 2

Lue muut luvut verkossa:

Osa 1: KAKSI AUKTORITEETTILAJIA

Osa 2: KOORAHIN KAPINA (Nykyinen Osa)

Osa 3: PALAVA PENSAS

Osa 4: PALVELIJAN MUOTO

Osa 5: JOKAISEN MIEHEN PÄÄ

Osa 6: RUUMIIN PÄÄ